Tervehdys TuTon ja Kisureiden valmennuspäälliköltä

Tästä kaudesta starttaa minulle henkilökohtaisesti kolmas kausi valmennuspäällikkönä TuTossa. Edellisen kauden loppu ei ollut maailman laajuisen pandemian vuoksi varmasti kenellekään mieluisa – seuratasolla meillä oli olemassa jopa taloudellisin katastrofin ainekset. Koska emme ole voittoa tavoitteleva organisaatio, taloutemme on hyvin kurinalaista ja valitettavasti myös lyhytjänteistä. Harvalla seuralla on sellaisia puskurivaroja, jotka riittäisivät kuukausia kestävän totaalisen liikevaihdon loppumisen. Meillä pelivaraa oli kasassa sen verran, että selvisimme, kun teimme radikaalejakin säästötoimenpiteitä. Lisäksi haluan kiittää sponsoreitamme, jotka olivat rinnallamme myös tänä aikana. Yhteispanoksen ansiosta emme tehneet taloudellista tappiota, mutta toisaalta kaikki, mitä oli, jouduttiin myös käyttämään. Myönnän, että tällaiseen tilanteeseen emme olleet osanneet varautua. Vaikka ilmassa on edelleen suuria epävarmuustekijöitä ja koronaviruksen mahdollinen toinen aalto mietityttää, on ollut hienoa päästä kokemaan, miten TuTon ja Kisureiden jääkiekkoyhteisössä on palattu toiminnassa jo lähes normaaliin rytmiin.

Minulta itseltäni kysytään usein, mitä oikeastaan on se työ, mitä TuTossa teen. ”Valmennuspäällikkö” ei ehkä ole terminä sellainen, mikä antaisi täysin selkeän kuvan roolistani. Käytännössä vastaan TuTon ja Kisureiden jääkiekon urheilutoiminnasta ja sen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä niin kilpa- kuin harrastekiekonkin puolella. Tärkeimmiksi painopisteiksi näen toiminnan laadun ja resurssien parantamisen. Seuratyössä tehdään paljon yhteistyötä seuran tai jaostojen hallitusten kanssa varsinkin taloudellisten resurssien ja kokonaisvaltaisen strategisen suunnittelun osalta. Jääkiekossa korostuu pelaajapolun kehityksen tärkeys aina kiekkokoulusta edustuskiekkoon siirtyviin pelaajiin saakka. Toki pelaaja- ja valmentajapolkumme ei pääty B-juniori-ikään, vaan teemme vahvistuvaa yhteistyötä TUTO Hockeyn kanssa, joka vastaa edustusjääkiekosta sekä A-nuorten toiminnasta. Vasta tämä yhteistyö mahdollistaa täysin pelaajien kokonaisvaltaisen kehittymisen. Valmentajien rekrytointi ja valmentajuuden kehittyminen ovat osa valmennuspäällikön vastuualuetta, mutta varsinkin Suomen Jääkiekkoliitto – käytännössä aluevalmentaja Vesa Lehtonen – on valmentajien kouluttamisessa avainasemassa.

Valmennuspäällikkö vastaa siitä, että toimintaa toteutetaan laadukkaasti ja strategian mukaisesti. Tärkein tekijä ovat ne ihmiset, jotka työskentelevät seurassamme samojen tavoitteiden eteen. Jääkiekkoyhteisömme kautta toiminnassamme on tällä hetkellä mukana noin 650 perhettä ja pelkästään jääkiekon junioripuolella työskentelee nyt viisi päätoimista tai osa-aikaista työntekijää. Viime kaudella palkkasimme toimistolle Mika Leinon, mikä on tukenut jääkiekon päivittäistä viestintää ja monien tehtävien ripeämpää hoitumista. Tämä on rehellisesti sanottuna ollut suuri apu seuran arjen toimivuuden ja oikeastaan yleisesti kaiken kehitystyön mahdollistamisessa.

Vaikka toiminta suuntautuu vahvasti eteenpäin, meille on tärkeintä elää tätä päivää: Huolehtia, että joukkueiden ja pelaajien arki on laadukasta. Nyt kun katson tilannetta tänään, olen tyytyväinen siihen, millaista jääkiekkoyhteisöä olemme rakentaneet TuTon ja Turun Kisa-Veikkojen (Kisurit) välille. Itselleni se oli tärkeimpiä kehityslinjoja, joten on ollut hienoa nähdä, miltä toiminta on jo alkanut näyttää ensimmäisen – ja hyvinkin vaiherikkaan – kauden jälkeen. Ilmapiiri halleissa on muuttunut kahden seuran keskinäisestä kärvistelystä positiiviseen yhteistyöhön. Aloitusseuran merkitys on alkanut tasaantua. Toiminnan laadussa pyritään tasaisuuteen ja ikäluokat tekevät keskenään vahvaa yhteistyötä läpi kauden.

Tämä yhteistyö on myös antanut jokaiselle pelaajalle mahdollisuuden harrastaa omista lähtökohdista rakentuvaa kiekkoa, oli kyse sitten harraste- tai kilpakiekosta. Uuden seuravalmentaja Aki Keinäsen rekrytoiminen seurayhteisön yhteiseksi juniorivalmentajaksi on loistava esimerkki onnistuneesta yhteistyöstä.

Sen sijaan olen pahoillani Turun alueen laajemmasta kiekollisesta tilanteesta ja nosteen heikentymisestä. Tuntuu, että siitä olisi ikuisuus, kun Turussa on viimeksi pelannut enemmän kuin yksi B- tai C-junioreiden SM-tason joukkue. Tämän kokoisen alueen pitäisi ehdottomasti tuottaa enemmän pelaajia valtakunnan kärkisarjoihin. Olemmeko me seurana olleet osa tätä ongelmaa? Varmasti. Uskon kuitenkin, että toiminnan laadunkehittämisessä tekemiemme panostusten, harjoitusmahdollisuuksien kasvattamisen sekä hyvien jääkiekkotoimijoiden rekrytoimisen siivittämänä tulemme nostamaan TuTon ja Kisureiden jääkiekkoyhteisön juniorit valtakunnan SM-sarjoihin, A-nuorten tavoin. Sarjatason nostattaminen on pelaajien kehityksen kannalta olennaista. Viimeisimmän Sm-sarjatason joukkueen, silloisen C-ikäluokan (1998-1999 syntyneitä), pelaajista neljä pelaa tällä hetkellä edustusjoukkueessamme. Tätä kehitystyötä tehdään nyt vahvalla yhteistyöllä molempien seurojen kiekkokouluista aina edustusjoukkueeseen asti. Me haluamme olla seurana vahvasti mukana kärjessä, nostamassa Turun aluetta takaisin Suomen jääkiekkokeskittymäksi.

Konkreettinen askel, jonka olemme ottaneet tämän tavoitteen saavuttamiseksi, on harjoitusmäärien kasvattaminen yläkouluikäisissä. Aloitamme elokuussa koko kauden kestävät, neljä kertaa viikossa toteutettavat seuran omat aamuharjoitukset Kupittaalla. Treeneihin osallistuminen vaatii ymmärrettävästi paljon pelaajilta ja perheiltä, todellista omistautumista jääkiekolle. Mutta me haluamme mahdollistaa sen, että niille, jotka tavoittelevat huippua, on rakennettu sinne mahdollisimman hyvä tie seuran toimesta.

Olen suoraan sanottuna onnellisessa asemassa siinä, että saan tarjota kiekkoilijoillemme TuTon organisaatiossa niin ammattitaitoista valmennusta: Ismo Lehkonen ja Tiia Hurme tuovat pelaajien kehittämiseen sellaista osaamista, että parempaa tukea kilpauralla etenemiseen on vaikea kuvitella. Edustuksen, U20:n ja U18:n valmennusryhmät on kaikki koottu ammattilaisista, joiden kanssa tehtävä yhteistyö mahdollistaa pelaajan kehittymisen aina kansainväliselle huipulle asti. Lisäksi olen vilpittömän tyytyväinen siitä, että myös tänä kautena meillä valmentaa edelleen monta, aiempina kausina hyvää juniorityötä tehnyttä valmentajaa eri ikäluokissa. Tätä kokonaisuutta vahvistavat onnistuneet uudet kiinnitykset.

Tämän kauden alkamisen myötä pitkään seurassamme työskennellyt Juuso Malmikare siirtyi TPS:n organisaatioon. Juuso teki 13 vuoden ajan loistavaa työtä junioripuolellamme ja oli kaikin tavoin arvostettu ja pidetty valmentaja ja työkaveri. Vaihdossa saimme kuitenkin TuTo-legenda Aki Keinäsen uudeksi seuravalmentajaksi ja TuTon junioreille päätoimiseksi maalivahtivalmentajaksi liikunnan ammattitutkintoon valmistuvan Juuso Tuppuraisen Kajaanin Hokista. On hienoa, että meillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus palkata päätoiminen maalivahtivalmentaja junioripuolelle.

Jääkiekon suunta seurassamme on kaikin puolin kehitysjohteinen, ja olemme moneen asiaan tyytyväisiä. Tiedostamme kuitenkin sen, että työtä on tehtävä joka päivä. Samalla, kun tavoittelemme suurempia strategisia päämääriä, keskitymme toiminnan laadun ja pelaajien toimintaympäristön kehittämiseen juuri tänään, joka päivä. Lainatakseni erittäin paljon arvostamani valmentaja Lehkosen sanoja: ”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen”.

Aloitetaan yhdessä hyvä kausi. Tehdään yhdessä vieläkin parempi kausi.

Toni Arppe