Seuratoimijan näkökulmasta kirjoitettua - ajatuksia liikunnasta

SEUROJEN KEINOT MAHDOLLISTAA TASA-ARVOINEN OIKEUS LIIKUNTAAN OVAT RAJALLISET

____________________________________________________________________________________________________________

Keskiviikko, 27.2.2019

Julkiseen keskusteluun on noussut viime aikoina hätä perheiden kyvystä maksaa liikuntaharrastusten nousseita kausimaksuja. Paineet kasautuvat seuroille, joilta odotetaan tukijärjestelmiä, avustuksia ja maksuhuojennuksia. Mutta miten realistista on, että nimenomaan seurat – vahvasta tahtotilastaan huolimatta – kykenevät vastaamaan perheiden taloudellisen tuen tarpeeseen?

Poissuljentaa on vaikea katsoa, varsinkin seuran sisällä

Suomessa yli 100 000 lasta elää vähävaraisessa perheessä. Heidän mahdollisuutensa harrastaa liikuntaa ovat hyvin epätasa-arvoiset suhteessa muihin. Liikunnan harrastaminen seurassa on toimintaa, joka tasaa muita yhteiskunnallisia eroja, sosiaalisia ja terveydellisiä, ja siksi olisi hyvin tärkeää, että kaikilla olisi pääsy seuratoiminnan piiriin. Jos tähän ei kyetä, moninkertaistuu näiden lasten ja nuorten epätasa-arvoinen asema yhteiskunnassa: taloudellisista syistä johtuva drop-out-ilmiö painottuu useistakin syistä juuri niihin, joiden kohdalla toiminnalla olisi vaikuttavuutta.

Seuraliikunnan hyödyt on tiedostettu – ja seurat ovatkin suomalaisessa yhteiskunnassa suurin liikuttaja heti koululiikunnan jälkeen. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että seuroilla on hyvin harvoin käytössään vahvoja taloudellisia taustatekijöitä, joiden kautta kyettäisiin rahoittamaan toimintaa ja pitämään kustannukset sellaisina, että ne eivät saa aikaan poissuljentaa. Sen sijaan seurat ovat asemassa, jossa ne näkevät etulinjassa paitsi liikunnan merkityksen osana lasten ja nuorten hyvinvointia myös ne seuraukset, joita liikuntaharrastuksen lopettaminen taloudellisista syistä aiheuttaa. Hiljaisuus on moraalisesti kestämätöntä, mutta keinot toimia ovat olemattomat.

Mistä voittoa tavoittelematon järjestö jakaisi tukea?

Seurojen tavoitteena on mahdollistaa se, että lapsille ja nuorille kyettäisiin tarjoamaan olosuhteet, joissa he voivat harrastaa liikuntaa. Seurat käyttävät myös yhä enemmän resurssejaan toiminnan laadunkehittämiseen – siihen, että ohjaajat ovat ammattimaisia, osaavat kohdata lapsia ja nuoria ja tukea heitä elämässä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, johon kuuluu laajempi sosiaalinen ja terveydellinen hyvinvointi. Seurojen tarkoitus on tämä.

Useissa seuroissa koko toiminnan pohjana on vapaaehtoistyö. Tämä tarkoittaa myös sitä, että seuratoimijoina on motivoituneita aikuisia, jotka muodostavat lapsiin ja nuoriin sitoutuneen, turvallisen tukiverkoston, joka ohjaa liikunnan rinnalla myös elämän muilla osa-alueilla. Vapaaehtoisten valmentajien, joukkueenjohtajien, ohjaajien, huoltajien ja muiden toimijoiden merkitys seuratoiminnan mahdollistajina kuvaa kuitenkin myös sitä tosiasiaa, että seuratoiminta on taloudellisesti hyvin laskelmoitua. Laskelmoitua siinä suhteessa, että kaikki on laskettava, jotta toiminta saadaan jatkumaan. Samalla harrastuskustannukset nousevat – muun muassa liikuntapaikkakustannusten, harjoitusmäärävaatimusten ja pelimatkojen pituuden kasvettua. Näihin seura ei usein voi vaikuttaa, vaan kyse on laajemmista kulttuurisista ja institutionaalisista muutoksista. Samanaikaisesti seuratoimintaa kuormittaa tieto siitä, että harrastajan kausikohtaisten kustannusten nostaminen asettaa lapset ja nuoret hyvin epätasa-arvoiseen asemaan. Mutta mistä seura saa varoja, joilla se voi tukea taloudellista tukea tarvitsevia perheitä? Seura tekee töitä ihmisiä varten, ei kasvattaakseen varoja. Ei ole mitään ylimääräistä voitot-osiota, mistä voitaisiin ottaa ja jakaa.

Urheiluseurana meillä on mahdollisuus pyrkiä rakentamaan verkostoa, joka tukee vähävaraisia perheitä silloin, kun he apua tarvitsevat. Me voimme esimerkiksi perustaa rahaston, josta jaetaan tukea näille perheille. Me voimme tehdä työn, me voimme kohdata ihmiset, me voimme varmistaa, että apu menee oikeille perheille. Mutta vaikka meillä on tahtotila ja paljon välittäviä toimihenkilöitä, me tarvitsemme niiden apua, joilla on mahdollisuus ottaa pieni osa voitot-osiostaan ja laittaa se tuottamaan yhteiskunnallisena hyvinvointina. Sijoitusmuotona vähävaraisten perheiden lasten liikuntaharrastusten tukeminen on varmasti tuottavaa. Yrityksen lahjoittama pieni summa kasvaa matkalla lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta korvaamattomaksi.

Sini Paakkinen

Kirjoittaja toimii TuTo ry:n kehittämiskoordinaattorina


   
Lisää uutisia
TuTo ry
«  Maaliskuu   »
Kategoriat